Legipurjehdus 2015

Kesän 2015 purjehduskauden kohokohta eli legipurjehdus suuntautui tänä vuonna Saimaalle. Legiviikkoja oli yhteensä viisi ja miehistö vaihtui tänä aikana viikoittain. Ennen legiä pidettiin johtajiston siirtopurjehdus, jossa urheat johtajamme seilasivat veneen Suomenlahden poikki ja läpi Saimaan kanavan. Saimaan kanavalle miehistö valmistautui kera useiden esitäytettyjen paperien sekä passien, jotka vaaditaan jännittävään Venäjän läpi kulkevaan osioon. Saimaan kanavassa kahdeksan (8) sulun läpi mentyään koulutusaluksemme s/y Närppä oli vihdoin perillä Lappeenrannassa ja valmis kesän 2015 legin alkuun.

Legipurjehdukselle osallistuvat kaikki tarpoja-ryhmät ja heidän lisäksi mukaan laitettiin aina kippari ja försti jotka vastaavat viikon ohjelmasta ja turvallisuudesta. Mukaan pääsivät myös muut johtajat jos tilaa oli. Purjehdusviikoilla veneessä oli viikko kerrallaan Antilooppi-vartio, Pikkumöröt, Partiopapat, Uggghh-heimo ja viimeisellä viikolla johtajistopurjehdus.

Viikko 1 22.6.-28.6. Antilooppi-vartio, kipparina Leo ja förstinä Tuomas

Ensimmäisenä Saimaata kartoittamaan uskaltautui viisi Antilooppia urheine päällystöineen. Lappeenrannan sellutehdasmaisemien, yhden ankkuriyön sekä tukkilauttojen väistelyn jälkeen päädyimme Hepohiekan partioleirialueen laituriin. Saunapuhtaina matka jatkui Astuvansalmen mielettömille, liki 5000 vuotta vanhoille kalliomaalauksille navakan tuulen saattelemina. Puumalan kautta etenimme sitten poikamieskeittiön mestariteosten päivästä toiseen ravitsemina Kongonsaaren bunkkereita tonkimaan. Viimein, tarpojapoikain soittaessa Yes Sir, I Can Boogie -kappaletta viidettäkymmenettäseitsemättä kertaa, saapui Närppä Savonlinnaan miehistön vaihtoa varten. Jälleen oli yksi tarpojavartio oppinut purjehduksen saloja ja yksi kippari ja försti nuorisokulttuuria sekä kärsivällisyyttä.

Viikko 2 28.6.-5.7. Pikkumöröt, kipparina Eero ja förstinä Janne

Pikkumörköjen legiviikko alkoi Savonlinnan vierasvenesatamasta, jossa lastattiin vene herkullisilla ruoka-aineilla ja lähdettiin hetipian liikkeelle kohti etelää. Ensimmäisenä etappina oli Kongonsaari, jossa tutustuttiin Salpalinjan linnoitteisiin.
Seuraavana päivänä tehtiin täyskäännös ja suunnattiin kohti Linnansaaren kansallispuistoa. Kohteeksi valikoitui Hietasaari, josta nopean googlauksen perusteella löytyisi saunat, nuotiokatokset ja muut herkut. Matkan varrella käytiin tutkimassa Olavinlinnan matalia kiviholveja. Purjehdus kohti Hietasaarta sujui vauhdikkaasti ja tämäkin legimiehistö hämmästyi järven aallottomuudesta. Perillä Hietasaaressa pettymys oli käsinkosketeltava, sillä luvattua saunaa ei saaresta löytynytkään. Pienimuotoinen tutkimus paljasti, että Suomesta löytyy varsin monta Hietasaarta ja nyt ei osuttu oikeaan…

Tiistain kohteeksi otettiin kansallispuiston nimikkosaari, jossa pääsimme vihdoin saunomaan. Kävimme tutustumassa myös saaren korkeimpaan kukkulaan ja sen tarjoamiin näköaloihin. Kilometrin kävelyn jälkeen huomasimme tehneen virheen, sillä missä ei ole tullut vastaan hyttysiä vastaavissa määrin. Satamassa paikallisetkin naureskelivat ja totesivat, ettei sinne näin aikaisessa vaiheessa kesää kannata mennä.

Linnansaaren jälkeen matka jatkui kohti Joensuuta ja purjehdimme kapeiden rännien läpi. Maisemat olivat korkean vedenkorkeuden johdosta kuin jostain Amazon-luontodokumentista puiden kasvaessa suoraan vedestä. Illalla saavuimme Reposaareen, jossa pidettiin grillailut nuotiolla.

Torstaina matka jatkui aluksi hienossa auringonpaisteisessa myötätuulikelissä. Iltapäivällä tuuli keveni, joten siirryttiin moottorilla ajoon. Tämä keskeytyi ylikuumenemisongelmiin, joten jatkoimme purjeilla. Epätoivo alkoi iskeä miehistöön, sillä aika-arvio kohteeseen alkoi siirtyä kolmannen vuorokauden puolelle. Matkaa oli kuitenkin jopa 30 mailia jäljellä… Onneksi försti sai taiottua koneen jäähdytyksen kuntoon ja matka jatkui taas joutuisasti ja pääsimme jälleen melkein ajoissa saunomaan.

Perjantaina kävimme tutkimassa Paksuniemen uimarantoja sekä paikallisen panimon marja-limonadeja. Paikalla oli myös jonkun juhlat, johon sisältyi hassut hatut. Pakenimme paikalta Suursaareen, joka oli erinomainen kohde lyhyen matkan päässä Joensuusta, johon siirryimme lauantaina aamupäivällä. Siellä yritimme löytää paikan, joka myy karjalanpiirakoita. Tai kuten paikalliset kutsuivat, piirakoita. Yhtään paikkaa ei ollut avoinna. Miehistömme moittii liiketoimintamallia.

Viikko 3 5.7.-12.7. Partiopapat, kipparina Otto ja förstinä Jarno

Otto kakki ja muut ahkeroi.

Viikko 4 12.-19.7. Uggghh-heimo, kipparina Jukka ja förstinä Inka

Uggghh-heimo pääsi maistamaan makeanveden purjehdusta Savonlinnasta lähteneellä legillä. Viikko aloitettiin tutustumalla Olavinlinnaan, jossa todettiin keskiaikaisten ihmisten olleen varsin lyhyitä. Viikon teemana oli saimaannorppien bongaaminen. Lähimmäs päästiin kun näimme salamyhkäisen pärskähdyksen Pihlajavedellä. Itse eläin jäi kuitenki näkemättä. Legin reitti kulki halki Suur-Saimaan, Puumalan ja Astuvansalmen kalliomaalausten kautta Lappeenrantaan. Viikon aikana miehistö totesi aallottoman purjehduksen olevan mukavaa vaihtelua.

Viikko 5 19.-26.7. Johtajistopurjehdus, kipparina Tuomas ja förstinä Mikko

Viimeinen legiviikko aukeni aurinkoisena Lappeenrannan satamassa, kun johtajat valtasivat veneen. Purjehdimme keskiviikkoon saakka Saimaalla, ja puhdas vesi ja kauniit luonnonsatamat hurmasivat johtajiston. Tänne uudestaan! Keskiviikkona kesäleirin johtaja matkasi Onnibussilla Helsinkiin hoitamaan viimeisiä leirivalmisteluja muun miehistön jäädessä Lappeenrantaan fiksailemaan venettä ja ihmettelemään ylikuumentunutta moottoria. Moottori saatiin tarpeeksi kuntoon, jotta torstaiaamuna päästiin rapsakkaasti 4.30 suuntaamaan kohti Saimaan kanavaa lukuisine sulkuineen. Suomenlahdelle päästyämme saimme tuntumaa siihen, että toisin kuin Saimaalla, merellä tuuli aiheuttaa myös aaltoja, mikä johti nopeaan reitin uudelleenarviointiin. Saavuimme Tavistholmenin leirisaareen sopivasti lauantaina illalla saunomaan, uimaan ja valmistautumaan maanantaina alkavaan kesäleiriin.